Tässä ei nyt oo tullu kirjoteltua taas. Eipä ole kyllä ollut mitään suurempaa aihettakaan valittaa tai kehua. Ei ole nytkään. Tai tavallaan on, tavallaan ei. Koulu alkaa taas, siitä on ristiriitaset tunteet. Maanantaina pääsee jatkamaan toista vuotta ja tunnen taas tekeväni jotain. Tosin joudun taas kestämään koko vuoden tällä hetkellä ehkä ärsyttävintä ihmistä jonka olen ikänäni tavannut. Yksi _aikuisikäisistä_ luokkalaisistani raastaa mun hermoja niin tiuhaan tahtiin, että tekisi mieli läpsiä poskelle ja käskeä aikuistumaan. Pakko vaan jaksaa, kun ei muuta mahdollisuutta ole. Se siitä valittamisesta siis kun ei sillä mihinkään pääse.
Pitäisi järjestää kahvitteluhetki sukulaisille kihlajaisten kunniaks. Ensi sunnuntaista puhuttiin, pitäis kuurata koko kämppä että tänne kehtaa jonkun pyytää. En muutenkaan tykkää järjestää mitään mihin kuuluu vanhemmat ihmiset jotka varmasti arvostelee jälkeenpäin epäsiisteyttä tai epäjärjestystä. En haluaisi kutsua tänne asuntoon yhtäkään vierasta kun kaikki on vielä niin kesken eikä yhtään niin kun mä tän kämpän ajattelin. Vaan tänne ne on silti tulossa, joten kai se on kestettävä ja nieltävä ylpeytensä. Toivottavasti en kuule myöhemmin kuinka inhottavaa oli olla kun rottien häkistä tulee oma ominaistuoksunsa ja asunto näytti sekalaiselta. Taidan taas murehtia liikaa, mut siltä se aina tuntuu kun joku kattelee ympärilleen tai astuu meidän ovesta sisään. En taida olla ihan emäntä-tyyppiä.
Ajattelin myös ottaa itteäni niskasta kiinni samalla kun arki taas alkaa. Oon syönyt vähän sitä sun tätä koko loman, ja sen kyllä huomaa taas jaksamisessa ja muuten yleisessä olotilassa. Pöhöttää koko ajan ja suola turvottaa silmiä. Jospä siis tämä tupakkilakon jälkeinen syömisbuumi pistettäisi seuraavaksi poikki. Kaippa se vähän helpottaa kun koulussa saa taas ruoan ja kotona ei sitten enää tarvitse vaivautua kun sen verta mitä ukkokulta syö. Ja tosiasia, että joudun pöyräilemään kouluun joka ikinen aamu luulisi kohentavan kuntoa edes hiukan. Kunhan vaan takamus tottuisi ensin siihen satulaan, se todella särkee.
Tässä nyt taas nämä päällimmäiset, tällä kertaa ei tullut sielukasta tekstiä sitten ollenkaan.
Myrial kuittaa~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti