Aamukahvia ja voimakkaita naisia

En tainnu nukkua ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Nukkumaan mennessä vatsaa särki niin järjettömästi, että pelkäsin jos että oksennus tulee. Mä pelkään oksentamista, se laukasee paniikki-itkun ja lisää oksentamista kun näen sen tavaran mitä mun suusta tulee. Siks joka kerta kun mulla on paha olo mua pelottaa. En tosin ajatellut antaa kokonaisvaltaista tietoiskua mun purjoamisesta, joten takaisin siihen uneen. Heräilin aika paljon, en saanu unta ja aamulla unet mietitytti liikaa. Oli pakko nousta.

Näin unta vanhasta ystävästä, joka tosissaan oli mulle ehkä tärkein ihminen siihen aikaan. Se oli nuoremman mun esikuva, kaunis ja itsenäinen. Ei välittäny niinkään siitä mitä muut ajatteli. Näin siitä unta, se oli lopettanu koulun ja tuli Hyvinkäälle opiskelemaan mun kanssa pintakäsittelyä. En ymmärtäny miks, mut en kyllä kysyny. Olin niin onnellinen että näin sitä taas. Sillä ei tosin ollu kämppää, eikä rahaa. Otin sen tähän meidän luokse, ja autoin sen jaloilleen. Se kovapäinen nainen jonka sillon tunsin oli mun unessani niin huonovointinen ja avuton. Mun kävi sääliksi, mut samalla olin vähän onnellinen että kaikista ihmisistä se halusi tulla mun luo. Tää tietysti oli vaan unta, mut tajusin että mulla on ikävä sitä ihmistä. Eikä mulla ole enää edes sen puhelinnumeroa, ei mitään yhteystietoja. Enkä mä varmaan näiden vuosien jälkeen enää kehtais sille mitään laittaa..

Heti kahvinkeiton jälkeen oli pakko avata kone ja laittaa mökät soimaan. Ja kirjottaa. Taisin jäädä koukkuun tähän Spotifyn ihmeelliseen maailmaan. Voisin harkita premiumia, en kestä näitä mainoksia. Ja kirjottaminen keskeytyy joka kerta kun yritän olla tarpeeks nopee ja vaihtaa biisiä ennen kun se loppuu. Tän hetken kuuntelun aikana oon huomannu että suomalainen musiikki menee ränniä alas kovaa vauhtia. Kesäkissat flippaa ja lähetään pämppään, mitä se ikinä tarkottaaki. En kestä hetkeäkään, haluaisin sanoa pari valittua sanaa näille 'artisteille' jotka tällaista kuraa suoltaa eettereihin. En kuitenkaan sano.

Tänään pitäis lähteä mökille. En oikein tiedä mitä ajatella, koska mä tosissani haluan lähteä ja oon innoissani, mut en osaa nukkua muualla kun kotona. Ja vähän jännittää kun ei ole sähköjä. Se tarkoittaa ei akkua, ei kahvinkeitintä, ei jääkaappia. Toivotaan että toi sähkötupakka kestää sen ajan. Sain äidiltä kyllä isomman akun, että sen pitäisi kaiken järjen mukaan toimia kolme päivää. Onneks tää ei ole viimenen viikonloppu ennen koulun alkua, ni ehdin vielä vähän levätä ennen kun sinne kouluun pitää taas mennä. Jotenki tuntuu et kaiken tän stressaamisen ja huolehtimisen kanssa ei oo kerenny nollata ja levätä ollenkaan. Saattaiskohan toi saareen lähteminen helpottaa ees vähän, kun siellä ei pahemmin netissä tule lenuttua ja tuijoteltua laskuja?

Siispä taidan kahvini jälkeen suunnata suihkuun, pakkaamaan ja kauppaan. Kuus tuntia lähtöön ja liikaa tekemistä.

Myrial kuittaa ja toivottaa hyvää viikonloppua~